Tämä
projektimuotoisena tehty miniselvitys kuuluu Kulttuurituottaja -opintoihini Kulttuurituotannon
perusteet -kurssiin. Tahdoin tehdä projektin itseäni kiinnostavasta ja
koskettavasta aiheesta liittyen tatuointikulttuuriin.
Tatuointikulttuurin
kasvulle ei näy loppua. Suomessa tatuoinnit alkoivat yleistyä 1990 -luvulla.
Nyt, noin 30 vuota myöhemmin, elämme kohta jo 2020 -lukua ja yhä edelleen,
ainakin oman henkilökohtaisen kokemukseni mukaan, varsinkin näkyvästi tatuoidut
ihmiset joutuvat arjessaan kohtaamaan ennakkoluuloja, saavat osakseen
epäasiallista käytöstä esimerkiksi asioidessaan lääkärissä ja jopa joutuvat
silmätikuksi astuessaan kauppaan tatuoinnit näkyvillä. Ennakkoluulojen suhteen
on varmasti vuosien aikana menty parempaan suuntaan, mutta tehtävää on
edelleen. Aihe kaipaa tabujen rikkomista sekä ennakkoluulojen murtamista. Tämän
vuoksi tahdoin tehdä miniselvityksen aiheeseen liittyen ja kartoittaa laajemmin
nykyhetken tilannetta.
Tavoitteena
oli nettikyselyn avulla kerätä kokemuksia ja niiden avulla kartoittaa kuinka
yleistä tatuoitujen ihmisten kohtaamat ennakkoluulot ovat, vai ollaanko jo
menossa parempaan suuntaan. Kyselyä jaettiin sosiaalisen median avulla omissa
kanavissani ja lisäksi se julkaistiin kahdessa erilaisessa tatuointiaiheisessa
Facebook -ryhmässä sekä Facebookin Naistenhuone -ryhmässä.
Taustatietoa
vastaajista
Kyselyyn
vastasi yhteensä 954 henkilöä, joista 92,5% oli naisia. Naisten näin valtava osuus
selittynee sillä, että Naistenhuone -ryhmän kautta tuli huima määrä vastaajia.
Vastaajista
suuri enemmistö (46,3%) oli 20-25 vuotiaita. Toiseksi suurin enemmistö iältään
olivat 26-30 vuotiaat 22,4% osuudella. Vastaajista alle 20 vuotiaita oli 12,6%,
31-35 vuotiaiden osuus oli 7,7% ja 36-40 vuotiaiden 6,8%. Loput vastaukset tulivat
edellä mainittuja ikäluokkia vanhemmilta henkilöiltä.
Vastaajien ikäjakauma
Suurin
osa (19,7%) vastaajista asui pääkaupunkiseudulla. Seuraavaksi suurimmat
vastausmäärät tulivat Pirkanmaalta (10,6%), Pohjois-Pohjanmaalta (9,2%) sekä
Varsinais-Suomesta (8,6%). Loput vastaajista asuivat todella tasaisesti ympäri
Suomen. Pieni osa vastaajista asui ulkomailla.
Mielipiteitä
satelee niitä kysymättä
Kyselyssä
tiedustelin ovatko vastaajat saaneet tökeröjä tai negatiivisia kommentteja
liittyen tatuointeihinsa. Vajaa kolme neljäsosaa (72 % vastaajista) kertoi joutuneensa
kuulemaan negatiivissävytteisiä kommentteja tatuoinneistaan. Vastaajista reilu
neljäsosa (28 %) kuului onnekkaaseen joukkoon, jotka eivät ole joutuneet
kohtaamaan näitä kommentoijia. Kyselyn tuloksista oli nähtävissä, että tämä
joukko oli pääsääntöisesti niitä, joilla tatuointeja ei juurikaan arjessa
näkynyt, tai ne olivat pieniä eikä niitä ollut paljoa.
Negatiivissävytteisiä
kommentteja saa suurimman osan mukaan kuulla niin tutuilta kuin tuntemattomiltakin.
Noin yksi kolmasosa kertoi näiden kommenttien tulleen vain tutuilta ja vajaa
yksi neljäsosa kertoi kommentoijien olleen tuntemattomia.
Tökeröt kommentit
lauotaan yleensä kasvotusten, mutta 20 % vastaajista kertoi saaneensa
kommentteja lisäksi myös netissä.
Kaavio
kuvaa sitä keneltä negatiivissävytteisiä kommentteja on tullut.
Vain
ne ovat vastanneet, jotka näitä kommentteja ovat kohdanneet.
Kaavio
kuvaa sitä miten negatiivissävytteisiä kommentteja on tullut.
Vain
ne ovat vastanneet, jotka näitä kommentteja ovat kohdanneet.
Vastauksissa
korostui se, että ihmiset ilmaisevat oman negatiivisen mielipiteensä
tatuoinneista kysymättä, yleensä yllättävissä tilanteissa, kuten kaupan
kassalla tai kadulla kävellessä.
Moni kertoi,
että eniten kommentoidaan ja ilmaistaan huoli siitä miltä tatuoinnit näyttävät,
kun niiden kantaja on vanha ja ryppyinen. Näissä tilanteissa kommentoija on
selkeästi ilmaissut kantansa siitä, että tatuoinnit näyttäisivät myöhemmin rumilta
ja että tatuoinnin kantaja varmasti katuu valintojaan vanhana. Monella kommentoijalla
näyttäisi olevan myös tarve kertoa, ettei itse ottaisi tatuointeja. Lisäksi
kyseenalaistetaan sitä, miksi tatuointeja on otettu ja otetaan lisää sekä
arvostellaan tatuointien aiheita.
Kommentteja
satelee myös siitä, miten tatuoitu henkilö olisi pilannut ihonsa. Vastauksissa
korostui myös se, että näillä kommentoijilla on myös jostain syystä tarve kertoa,
että ilman tatuointeja olisit kauniimpi ja että tatuointien vuoksi olet ruma.
Muita
esille nousseita negatiivisia kommentteja olivat haukkuminen huoraksi, tyhmäksi,
varkaaksi ja huonoksi äidiksi sekä luokittelu päihderiippuvaiseksi tai ns.
kakkosluokan kansalaiseksi.
Äidit
toivat esiin sen, että varsinkin raskaammin tatuoituna, nuorena äitinä saa
paljon ennakkoluuloja ja tiuskintaa siitä, ettei soveltuisi äidiksi tatuointien
vuoksi, ja että lapsi saisi tatuoinneista huonoja vaikutteita ja ajautuu isona
vääränlaisiin porukoihin. Lisäksi kerrottiin, että tatuointien vuoksi on
ajateltu, ettei osaisi kasvattaa lapsia, eikä heille aseteta rajoja eikä
rutiineja. Lisäksi eräs äiti kertoi saaneensa törkeitä kommentteja, joissa
ihmetellään miten ”tuollainen” saa liikkua lasten kanssa ja miten ”tuollainen”
saa lisääntyä.
Suuri
kommentoinnin aihe tuntui olevan myös perinteinen syvään juurtunut ajatus
siitä, että tatuointeja olisi vain rikollisilla, vankilassa olleilla sekä
merimiehillä. Moni myös kertoi kuulleensa jo kyllästymiseen saakka vitsejä
siitä, etteikö ole ollut paperia, kun on pitänyt ihoon piirrellä.
Ennakkoluuloja ja epätietoisuutta
Lähes
puolet vastaajista (43 %) kertoi, ettei ole kohdannut ennakkoluuloja liittyen
persoonaansa tai elämäntilanteeseensa perustuen siihen, että hänellä on
tatuointeja. Yli puolet on kuitenkin kohdannut ennakkoluuloja.
Suuri
kommentoinnin aihe ja ennakkoluulo on se, että tatuoidulla henkilöllä olisi
automaattisesti vaikeuksia töiden saannissa, varsinkaan hyvältä alalta eikä
mahdollisuuksia menestyä, tai että tatuoitu henkilö olisi työtön. Tämä harhaluulo
on mielestäni ristiriidassa sen kanssa, että tatuoinnit maksavat rahaa ja
varsinkin raskaammin tatuoidut ovat kuluttaneet tatuointeihinsa usein jopa
useita tuhansia euroja. Lisäksi oletetaan, että tatuoitu henkilö ei voisi olla
korkeasti koulutettu. Hyvää työpaikkaa tai korkeaa koulutusta hämmästellään tai
ei välttämättä edes uskota.
Ennakkoluuloja
on kohdattu myös liittyen ammatilliseen osaamiseen. Moni hoitoalalla tai lasten
ja nuorten parissa työskentelevä nosti esiin ennakkoluulon, ettei alalla voisi
työskennellä, mikäli on näkyviä tatuointeja. Lisäksi edellä mainituilla aloilla
sekä asiakaspalvelutehtävissä työskentelevät kertoivat kohdanneensa
ennakkoluuloja siitä, että olisi jotenkin epäpätevä työssään vain sen vuoksi,
että on tatuointeja.
Tatuoinnit
rinnastetaan vastaajien mukaan usein huumeiden- tai yleisesti ottaen päihteiden
käyttöön sekä rikollisuuteen ja siihen, että olisi ollut vankilassa tai että elämässä
menisi muuten jotenkin huonosti. Varsinkin vankilaennakkoluulo korostuu
selkeästi vanhemman ikäluokan kommentoinnissa. Moni toi esiin, että kaupoissa
vartijat lähtevät herkästi kulkemaan perässä, jos tatuoinnit ovat näkyvillä ja
jos olet raskaammin tatuoitu. Varsinkin kasvotatuoinnit rinnastetaan
rikollisuuteen.
Luonteeseen
liittyvistä ennakkoluuloista esiin nousi se, että tatuointien vuoksi luullaan ilkeäksi,
töykeäksi, kovikseksi, ylimieliseksi, kunnianhimottomaksi, vapaamieliseksi, villiksi
ja spontaaniksi sekä että olisi jotenkin räväkkä luonne. Raskaammin tatuoituja
tunnutaan pitävän myös vaikeammin lähestyttävinä. Tämä kertonee vain ennakkoluuloista
tatuoituja kohtaan, eli omien ennakkoluulojen vuoksi lähestyminen tuntuu
vaikeammalta. Vastaajat kertoivat, että luonteesta ennakkoluuloja tehneet
henkilöt usein ovat jälkikäteen tutustumisen jälkeen myöntäneet omat
ennakkoluulonsa aiheettomiksi.
Hieman
outojakin luulemuksia nousi vastauksissa esille. Osa kertoi saaneensa
kommentteja siitä, ettei voisi saada lapsia, koska muste kropassa aiheuttaa
lapsettomuutta, ei voitaisi ottaa röntgenkuvaa tai että tatuoinnit ovat
yleisesti ottaen vaaraksi terveydelle. Nämä ennakkoluulot kertovat mielestäni siitä,
että ihmisillä tuntuu olevan melkoisia harhakäsityksiä sekä tietämättömyyttä
tatuointeihin liittyen. Faktat eivät ole kunnossa eikä niistä myöskään jostain
syystä tunnuta ottavan selvää ennen kommentointia.
Ihastelua enemmän kuin vihastelua
Kyselyyn vastanneista 44 % ei ole huomannut, että häneen
suhtauduttaisiin eri tavalla tatuointien ollessa näkyvillä verrattuna siihen,
kun ne ovat piilossa. Näin vastanneiden kohdalla oli toki selkeästi nähtävissä
se, että tatuointeja ei ollut kovinkaan paljon. Suhtautumisessa oli huomattu
eroa sitä enemmän mitä enemmän tatuointeja oli. Suhtautumiseen vaikuttaa myös
kuvan aihe ja sijainti. Osa vastaajista myönsi itsekin, että vieraiden ihmisten
tatuointien laatu ja tyyli vaikuttavat suuresti ihmisestä syntyvään ensivaikutelmaan.
Jos suhtautumisessa oli huomattu eroa, niin tämä näkyy lähinnä
siinä, että tatuointien ollessa selvästi näkyvissä saa huomattavasti enemmän
katseita ja tuijotusta. Tatuoinnit herättävät usein huomiota positiivisessa
mielessä ja niistä tullaan juttelemaan. Moni myös kertoi saavansa paljon kehuja
tatuoinneistaan. Kyselyyn vastanneista 80% kertoikin, että tatuointeihin
liittyviä kommentteja ja palautteita tuleekin enemmän positiivisessa mielessä.
Tatuoinneista tulleiden kommenttien jakauma
Erilaista suhtautumista ilmenee valitettavasti myös
negatiivisessa muodossa. Vastauksissa kerrottiin, että kaupoissa palvelu on
yleensä parempaa, jos tatuoinnit eivät näy. Lisäksi vastauksissa tuli usein esiin jo
aiemminkin mainittu vartijoiden ylimääräinen huomio. Moni kertoi huomanneensa, että
vartijat ja myyjät tarkkailevat selkeämmin, että oletko ostamassa vai
varastamassa tatuointien ollessa selvemmin näkyvillä.
Moni oli huomannut varsinkin vanhemman ikäluokan kohdalla eron
suhtautumisessa erilaisissa kohtaamisissa. Kohtelu ja ihmisenä kohtaaminen
tuntuu olevan iloisempaa, asiallisempaa ja mutkattomampaa sekä ennakkoluulottomampaa
tatuointien ollessa peitettynä. Toisaalta taas erityisesti nuoremman ikäpolven
suhtautuminen on vastausten perusteella rennompaa ja he saattavat lähestyä
helpommin tatuoitua henkilöä. Tämä vahvistaa mielikuvaa siitä, että suurin ryhmä,
joilla on ennakkoluuloja, ovat nimenomaan vanhemmat (+50 vuotiaat) henkilöt,
kun taas nuorille tatuoinnit ovat hyvinkin arkinen asia.
Kyselyssä nousi esiin myös se, että moni tuntuu yllättyvän, jos
vaatteiden alta paljastuukin paljon tatuointeja, eikä henkilö muuten näytä
siltä, että olisi tatuoitu. Moni tuntuu ajattelevan, että tatuointeja on vain
tietyn näköisillä ihmisillä, esimerkiksi rokkareilla. Muutamat kertoivat saaneensa
osakseen hämmästelyä, sillä näyttävät niin sanotusti normaalilta, naapurin kiltin
tytön näköiseltä ja vaatteiden alta paljastuukin raskaasti tatuoitu iho. Näissä
tilanteissa vastaajien mukaan suhtautuminen ei kuitenkaan ole muuttunut, vaan
kyse on ollut lähinnä hämmästyksestä.
Kyselyn tuloksia läpikäydessä oli mahtava huomata, että 80 % vastaajista
ei kuitenkaan ole mahdollisista ennakkoluuloista riippumatta saanut eriarvoista
tai epäkunnioittavaa palvelua asioidessaan esimerkiksi lääkärissä tai kaupassa
asioidessa.
Mikäli eriarvoista palvelua oli saatu, näissä nousi
esiin toistuvasti huono kohtelu, vähättely, narkomaaniksi tai lääkkeiden
väärinkäyttäjäksi leimaaminen lääkärin vastaanotolla sekä se, että labrassa saa
toistuvasti kommenttia verinäytteen otosta, koska ”eihän tämä missään tunnu,
kun sulla on noita tatuointejakin”. Verinäytettä otettaessa neulahan työnnetään
suoneen, toisinkuin tatuointia tehdessä neula liikkuu ihon pinnalla menemättä syvälle,
joten on ihmeellistä, miten näitä kahta asiaa rinnastetaan edelleen. Lisäksi
esiin nousi jo aiemminkin mainittu huonompi palvelutaso kaupassa.
Moni
kertoi tietoisesti peittävänsä tatuoinnit ”virallisissa” asioinneissa, jotta ne
eivät vaikuttaisi palvelun laatuun tai ihmisen ensivaikutelmaan.
Hyvä
huomionarvoinen asia on myös se, että tatuoitujen oma asenne on myös ratkaisevassa
asemassa. Jos ajattelet, että juuri tatuointien takia sinua kohdellaan toisin
kuin muita, voit jopa tietämättäsi muuttaa omaa käytöstäsi ja näin ollen myös
muiden käytöstä itseäsi kohtaan.
Missä mennään ja voisiko mennä paremmin?
Tiedustelin kyselyssä, miten olisi paras tapa murtaa
ennakkoluuloja ja saada muutosta suhtautumiseen varsinkin raskaammin ja
näkyvästi tatuoituja ihmisiä kohtaan, vai ollaanko tämän suhteen jo hyvällä
mallilla. Pääviesti kyselyyn vastanneiden mielestä oli, että huomattavasti
parempaan suuntaan ollaan jo menty verraten esimerkiksi 10 vuoden takaiseen,
mutta tekemistä on edelleen.
Nuoremmat sukupolvet ovat yhä enemmän kiinnostuneita tatuoinneista
ja näin ollen ennakkoluuloja nuorten ihmisten näkökulmasta ei enää kauheasti
synny. Ennakkoluulojen murtamisessa on varmasti isossa roolissa esimerkiksi YouTube
-videot, joissa ihmiset kertovat tatuoinneistaan ja tarinoista niiden takana.
Vastauksissa nousi kuitenkin esiin se, että asiasta pitäisi
keskustella vielä enemmän ja kovaan ääneen. Monella on jo nykypäivänä
tatuointeja, eikä ilmiö sinänsä ole mitenkään uusi, mutta ennakkoluuloja
esiintyy silti varsinkin vanhempien ihmisten keskuudessa, eikä omaa käsitystä
joko haluta tai kyetä muuttamaan.
Vaikeimpia kohteita vastaajien mielestä ovatkin nimenomaan
vanhemmat ihmiset, joilla ennakkoluulot ja mielipiteet saattavat olla hyvinkin
tiukassa, joka on ymmärrettävää sillä he ovat eläneet huomattavasti erilaisessa
ajassa nuoruutensa. Monen mielestä nämä vanhempien ihmisten jopa jääräpäiset
mielipiteet ja asenteet eivät haittaa, eikä niitä välttämättä edes tarvitse
yrittää muuttaa, koska nykynuoriso eli tulevaisuus suhtautuu hyvin normaalisti
tatuointeihin. Tässäkin tilanteessa aika tekee tehtävänsä.
Kaikesta ei voi tykätä, mutta voi oppia hyväksymään asian.
Se, että on tatuointeja ei kerro ihmisestä tai hänen persoonastaan kaikkea.
Muste iholla ei määritä millainen ihminen syvimmiltään on. Ihmisten tulisi ymmärtää,
että erilaisuus on rikkaus.
Lasten parissa työskentelevä vastaaja kertoi, että lasten
suusta kuuluu vahvasti vanhempien mielipiteet. Vanhempien vastuulla onkin
opettaa myös lapsilleen ennakkoluulottomuutta ja avoimuutta sekä erilaisuuden
hyväksyntää. Lapsi ei välttämättä osaa pelätä erilaisuutta, mutta vanhempien
oman käytöksen kautta tähänkin voi oppia.
Tulee tietenkin huomioida, että kukin saa olla tatuoinneista
mitä mieltä sitten haluaa ollakaan, mutta tätä omaa mielipidettä ei tarvitse
aina tuoda esille tai olla muuten käytökseltään epäkohtelias tai töykeä. Ethän
kommentoi tuntemattoman hiustyyliäkään tai vaatevalintoja, miksi kommentoisit
toisen tatuointeja?
Vastaajien mielestä hyvä keino murtaa ennakkoluuloja ja
entisestään tuoda esiin erilaisuutta, olisi se, että tatuoituja ihmisiä nostettaisiin
enemmän esille eri medioissa. Esimerkiksi eri yritysten tv-mainoksissa voisi
nostaa esiin tatuoituja ihmisiä samaan tapaan kuin viime aikoina on ollut
vahvasti näkyvillä body positive -ajattelu eli kehopositiivisuus. Kehopositiivisuudessa
kannustetaan rakastamaan kaikenlaisia ja -kokoisia vartaloita. Rakastetaan myös kaikenlaisia ihoja, oli
niissä sitten kuvia tai ei.
Tatuointien normalisoinnissa isossa roolissa ovat myös työnantajat
ja heidän rekrytointipolitiikkansa. Tatuointien, kuten muidenkaan ulkoisten
ominaisuuksien ei pitäisi olla pätevä syy olla palkkaamatta henkilöä, sillä ne
eivät kerro ammattitaidosta mitään. Tatuointeja ei pitäisi myöskään joutua varta
vasten piilottelemaan tai peittämään työpaikalla, vaan kaikilla pitäisi olla
oikeus näyttäytyä omana itsenään, oli tatuointeja tai ei. On vanhanaikaista asettaa
tatuoidut ihmiset eri asemaan. Tatuoinnit normalisoituvat sitä mukaan yhä paremmin,
kun niitä entistä enemmän kohdataan eri sosioekonomisissa luokissa.
Kaikki me olemme erilaisia, mutta saman arvoisia. Tatuoinnit
ovat myös taidetta ja aina kantajansa oma valinta. Lopuksi lainaan suoraan erään
vastaajan kommenttia, joka on mielestäni hyvä päätös tälle kirjoitukselle:
Jokainen omalla
käytöksellään ja osaamisellaan osoittakoon ihmisarvonsa. Niin tatuoidut kuin
tatuoimattomat.